Look at the stars, look how they shine for you.

Halo !

Tvt-seminaari ohi ja siitä höpinää tulossa, mutta sitä ennen pari biisiä jotka on soinu aika repeatilla miu spotifyssä lähiaikoina.

"Music speaks when words can't."

"Nobody sees - Nobody knows, We are a secret - can't be exposed, That's how it is - That's how it goes, Far from the others, Close to each other, That's when we uncover"

"Oh I feel your heartbeat.
And oh, you're comin' around, comin' around, comin' around
If you can love somebody, love them all the same.
You gotta love somebody, love them all the same.
I'm Singing, Oh, I'm Feeling Your Heartbeat."

 

 

Hyvää palmusunnuntai aamua kaikille! Kohta päästään lomalle rentoutumaan, joten jaksetaan ahertaa vielä muutama päivä!

 

 

 

- Johanna

p.s. Menin tekee instagram tunnukset... Kohta en enää muista missä mulla ees on tunnuksia ja mitkä on käyttäjätunnukset. huoh.

Kuvat weheartit, videot youtube

Viimeisiä viedään !

Helou!

Meillä alkaa kurssi olla loppumaisillaan! Eilisellä demolla jo keskusteltiin mitä olemme saaneet irti kurssista - jos mitään. Itselleni ainakin on tullut paljon enemmän ideoita miten tvt:tä voi hyödyntää päiväkodissa. Oli todella hyödyllistä tehdä demoilla omat projektit ryhmissä, joissa tutkimme lasten kanssa jotain asiaa (meillä se iPadejen käyttö 0-3vuotiailla). Opin, että lapset ovat jo tarpeeksi eteviä kokeilemaan erilaisia juttuja iPadejen, iphonen ym. laitteiden kanssa. Ideoitakin on saanut ja hyvä olisi kirjata ne ylös vielä kun ne ovat tuoreessa muistissa!

Mietittiin myös swot analyysia. Kirjotettiin sellaiset omista tvt ajatuksista jo kurssin alussa, mutta itse olen (ylläriylläri) sen lapun johonkin hävittänyt, joten en voi verrata vanhaa swotia tähän uuteen. Olen kuitenkin selättänyt sen ongelman, joka oli minulle haaste. Kirjasin kurssin alussa, että välttelen tvt välineiden käyttöä lasten kanssa, ja ideoita ei siihen ole yhtään. Tämä asia on onneksi nyt korjattu! Jes!
Siiiiispä jos päiväkodissa on tarpeeksi varaa hankkia hienoja iPadeja ja muita jänniä juttuja, on se loistavaa ja niillä voi tehdä ja kokeilla lasten kanssa vaikka minkälaisia juttuja ja voin kyllä taata, että lapsilla on hauskaa! Tosin ei unohdeta kaikkea muuta tärkeää, vaikka laitteet lastenkin elämässä jo yleistyvätkin. Leikki on se tärkein ;)

Seminaari (HUOH) lähestyy ensi viikon perjantaina. Meidän täytyy esitellä omat projektimme muille non-stoppina. Aloitimme jo hieman posterin tekoa, mutta kun kaikki materiaalit täytyy hankkia itse, niin miten saada edullisesti posterista hieno? Haluaisimme paljon värejä ja kartonkeja, mutta se ei ole mahdollista. Nokkelina tyttöinä kyllä keksimme jotain ja jonkun toimivan ratkaisun tähän.
Täällä blogin puolella on ollut hiljaista, sillä en ole keksinyt mitään tvt:n liittyviä aiheita mistä kirjottaisin. Ideat sen suhteen on ihan finito !

Mutheiainii! Tiesittekö, että kerrostaloihin on alettu tehdä sellaisia kosketusnäyttöjä porraskäytäviin, missä voi etsiä kosketuksesta isännöitsijöiden ym. taloon liittyvien henkilöiden puhelinnumeroita sun muita? Vähän niiku tietsikka siinä porraskäytävässä niiden perinteisten muistilappujen ja papereiden sijasta. Jännäääää miten kaikki kehittyy!

Enpä viiti enää kirjottaa löpönlöpöö tähän, koska kukaan ei kuitenkaan jaksa lukea, joten heipsistä!:)

"I wish my eyes could take photos." <3

- Johanna

Sporttia!:)

Mmmmoi!

Satuin lukemaan joku päivä juttua siitä, miten joissakin kouluissa on otettu liikuntatunneilla ja välitunneilla käyttöön Wii-pelit, jotta liikkuvuutta voisi edistää. Wii pelithän ovat Nintendon videokonsoleita ja niissä konsoli tunnistaa liikkeen. Wii-pelejä on nykyisin hirveästi erilaisia. On mm. eri urheilulajeja tenniksestä melontaan ja myös erilaisia tanssillisia versioita. Nyt ne ovat siis siirtyneet jo koulumaailmaan, videopelikonsolit :o !!
Wii-peleissähän hyvä juttu on se, että ne eivät juurruta peppua sohvalle koko päiväksi, vaan pelatessa saa samalla hyvää liikuntaa. Kuitenkin ajatuksena liikuntatunneilla wiistä, tuntuu mielestäni kummalliselta. Korvata erilaiset joukkuepelit ja muut pelaten peliä? Ei kuulosta minusta kovin hyvältä. Tärkeämpänä pidän, että oppilaat kouluissakin pelaavat yhdessä ja löytävät liikunnan ilon muiden kanssa yhdessä toimien.
On kuitenkin olemassa niitä, jotka vihaavat koululiikuntaa ja sen puolesta seisoskelevat salin reunalla farkuissaan tekemättä mitään. Ehkä heille saattaisi motivaatiota tuoda vaihtoehto. Joko pelataan joukkueina koripalloa, tai pelaa wii pelillä tennistä? Hassulta kuulostaa silti, mutta voisiko toimia joidenkin lasten kohdalla motivoijana? Liikuntaahan siinäkin tulee....
Välituntitekemisenä wii kuulostaa minusta hyvältä. Silloin ei välttämättä kaikilla tulisi muuten liikuttua, mutta mukava liikunnallinen välitunti tekeminen on vain hyvä juttu! Sitäpaitsi se on hauskaa!! :)))
Jännä ajatella, että tuollaisetkin on keksitty. Joku pieni laite näkee sinut ja ottaa liikkeesi ja voit pelata kaikenmoisia pelejä itse liikkuen!
Viime kesänä ollessani Linnanmäellä, näin peliluolan ohi kävellessä jotain todella hauskaa: kaverukset tanssivat hittibiisejen tahtiin xboxkinectin avulla. Heidän ääriviivansa näkyivät ruudulla ja pelissä täytyi matkia hahmon liikkeitä, jotta pystyi itse saamaan pisteitä. En uskaltanut kokeilla muiden tuijotellessa vieressä, mutta olin varma, että tuon haluan itselleni. Tanssinharrastajana se tuntui aivan huippulöydöltä. Siispä, hankin sen. En ikinäikinä hanki mitään xbox tai tietokone pelejä, mutta tämä oli poikkeus.
Nyt minulla on 3 dance central kinect tanssipeliä ja se on aivan huippua ajanvietettä yksin, sekä kavereiden kanssa ja vaikka bileissä (tosin siinä tulee ihan hullun kuuma.)! Kannattaa kokeilla :'') Vaikeustasoja on 3 joten ihan tanssitaidottomat sekä taiturit pärjäävät siinä. :)
On nää jänniii nää uudet keksinnöt!
Mut joo, siinä vähän löpinää siitä, miten koulunkin liikuntajutut näyttää muuttuvan! Mutta mikäs siinä, liikkuminen ja hauskuus on se pääasia!
Heipsunvei!

- Johanna

Kuva: weheartit.com

Olet täysi kymppi! :)

Moikkamoi!

Saimme pohdinnan aiheeksi arviointitilanteet. Millaisissa arviointitilanteissa itse olen ollut ja miltä ne ovat tuntuneet?

Mehän arvioimme toisiamme koko ajan ja saamme arviointia joka puolelta. Kuitenkin koulussa tämä taitojen arviointi on se yleisin muoto, jota todistetaan yleensä tenteillä ja kokeilla.

Itselleni jo pienestä pitäen on ollut tuttua pianonsoiton yhteydessä arviointi. Aloitin viisivuotiaana pianon soiton ja aina pienin väliajoin eteen tuli tutkintoja. Minun täytyi soittaa muutamia kappaleita ja asteikoita ulkoa ja muutamat henkilöt arvioivat taitojani ja antoivat arvosanoja. En ole kuitenkaan koskaan pitänyt tätä mitenkään ahdistavana, vaikka jo 7-vuotiaana jouduin ensimmäiseen tutkintoon arvioitavaksi. Jotenkin sen tiesi että se kuuluu harrastukseeni ja sopivalla valmistautumisella ja harjoittelemisella siitä selviää pelotta. Tietysti tutkinnoista saatu hyvä palaute ja arviointi motivoi lisää ja seuraava kerta ei ollut enää niin paha. Vaikein tutkinto oli pianonsoitossa ollessani 18 ja silloin tilanne oli tehty niin muodolliseksi - iso konserttisali, monta arvioijaa, piiiiiiiitkä ohjelma soitettavana ja prima vista kappale tuli kirjekuoressa? - että jännitys tuloksista oli aika suuri.


Muuten arviointiin on törmännyt enemmän koulun puolella. Pienenä minulle oli jotenkin tärkeää saada hyviä arvosanoja, sillä kuitenkin kokeisiin luin. Ärsytti, harmitti ja tuntui suurelta epäonnistumiselta jos kokeésta tuli 7½ tai alle. Hiljalleen yläastetta kohti opin kuitenkin, että yksi koe ei määritä vielä mitään. Välillä epäonnistutaan, välillä onnistutaan. Tärkeintä on kuitenkin se, että tekee parhaansa ja pyrkii oppimaan asiat. Enää en ajatellut maailmani kaatuvan huonosta arvosanasta, vaan sain siitä vain lisää puhtia saamaan paremman ensi kerralla.  Olen siis sitä mieltä, että ehkä hieman liikaa opettajat tarkkailevat oppilaan koe numeroa. Mitä jos oppilas onkin tunnilla aktiivinen ja tekee tehtävät moitteitta. Määrääkö silti yhden paperipalan tulos koko oppilaan oppimisen tason? Se on väärin. Koe toki "potkii" oppilaita lukemaan kyseistä asiaa, mutta jääkö asia liian pinnallistiedoksi? Osataan kokeessa, unohdetaan kokeen jälkeen? Ehkä, ehkä ei, mutta kokeiden lisäksi pitäisi olla erilaisia tehtäviä ja ryhmätöitä, joiden perusteella oppilasta voisi myös arvioida. (Itselleni kuitenkin on vaikeaa pitää esitelmiä ja oppimispäiväkirjan tekoon on aina niiiiin vaikea motivoida itseään......)

Jos mietitään yliopisto opiskelua, olen ehkä enemmän oppimispäiväkirjojen puolella. Niistä näkyisi oppilaan pohdinta ja tiedot. Pohtimalla, keskustelemalla ja tutkimalla oppii parhaiten ja monipuolisesti ja näin tieto luultavasti säilyy päässä myöhemminkin. Tärkeintähän on se, että oppilas oppii asiat, eikö?

Tällaset arviointitilanteet nyt tuli mieleen! Tietysti niitä on vielä vaikka kuinka paljon. Myös opiskeluharjoittelussa olimme arvioinnin kohteita, kun koulusta opettaja tuli arvioimaan miten vedimme toimintatuokiota lapsille .Siinä arvioitiin käyttäytymistä, ja ammattiosaamista lasten kanssa. Sellaiset arvioinnit ovat mielestäni jännittävimpiä. Siinä arvioidaan omaa itseä, ja oman itsensä ammattitaitoa, johon kuuluu myös persoona ja luonne. Ne ovat niin henkilökohtaisia, että kritiikki saattaa tuntua välillä pahalta. Pitää silti pitää mielessä, että kehitämme kritiikillä itseämme ja ilman kritiikkiä emme ikinä pyrkisi eteenpäin!

Mukavaa alkanutta viikkoa! Tsirptsirp!

"Do not give up, the beginning is always the hardest."

,

- Johanna

kuvat: weheartit

hymynaamoja, monta.

Heiiii!
 
Tänään aamulla marssimme jännittynein mielin viiden iPadin kanssa päiväkodille! Lasten iät ryhmässä olivat 1-3-vuotiaita. Ajatukset olivat jotakin maita tällaisia "Mitähän tästä tulee?" "Onnistummekohan?" "Onko meillä vielä jotain epäselvyyksiä?". Lapset olivat kuitenkin aivan ihanan vastaanottavaisia!
Vierailu yllätti positiivisesti meidät. Muutamalle lapselle iPadit olivat tuttuja ja joillakin niitä oli jopa kotona. Jokainen osasi yhden sormen tekniikan kosketusnäytöllä. Miksi edes ajattelimme, että 1-3-vuotiaat käyttävät vain koko kämmentä? Nykyajan tekniikankehitys taitaa yllättää jo tällaiset 90-lukulaisetkin! :--D Kokeilimme lasten kanssa paintia ja sellaista väritys sovellusta. He saivat myös kokeilla kameralla kuvaamista ja muutamia muita sovelluksia taitojensa mukaan. Miten taitavia he olivatkaan! Wau! Pari kertaa täytyi meidän näyttää mistä he saavat vaihdettua värin ja piirustuskynän paksuuden ja heti he oppivat ! Yksi lapsista osasi jopa zoomata kuvaa kahdella sormella ja tehdä muitakin juttuja iPadilla, josta minulla esimerkiksi ei ollut mitään hajuakaan. Hauska oli nähdä miten muutama pienemmistä luuli, että piirustus sovelluksessa väri ihan tosiaan tulee heidän sormenpäistään. Monesti piti tarkistaa että onko siinä sormessa oikeasti jotain sinistä!! :')
 
Ainiin ja unohtamatta sitä, että lapsilla oli todella hauskaa! Huone oli täynnä naurun pyrähdyksiä ja hymynaamoja. :) He eivät malttaneet lähteä iPadin ääreltä ollenkaan pois (koukuttava laite??),
 
Kuitenkin se asia vierailussamme, jota pidin helpoimpana, olikin vaikeinta. Nimittäin sadutus. Lapset olivat halukkaita keksimään tarinoita piirustuksistaan, mutta kun heillä oli siihen mahdollisuus, ei mitään tullutkaan. "En muista enää." tai "En tiedä". Sitten pitikin jo jatkaa uutta väritystehtävää. Ehkä sovellukset olivat niin kiinnostavia, ettei keskittyminen riittänyt satuiluun :).
 
Nyt vain tutkimusraporttia vierailustamme väsäämään.........
 
- Johanna
 
 
P.s. Miksi edes ajattelin, että iPadejen käyttö pienten kanssa on mission impossible? Hölmö minä.  

sleepy me !

Moikka!


Oh no, nytkö tvt siirtyy jo uniinki? Ihan ku sitä ei olisi nyt jo tarpeeksi.

Minä yöllä: "Ja on tossa noita tekniikkapelejä".

- Johanna

p.s. Tosiaan torstaina suuntaamme päiväkotiin tekemään tutkimustamme! Pieni pulma tuli mutkaamme koskien ipadien käyttöä, mutta eiköhän ongelma aukene! Kertoilen sitten täällä tuloksiamme ja mietteitä miltä nyt tuntuu etc.

kuva: weheartit

A smooth sea never made a skillful sailor

Hauskaa keskiviikko iltapäiväääää!
Nyt taas yhden vuoden fiksumpana ja viisaampana kirjottelen tänne blogin puolelle ;) haha.
Tänään käytimme demolla ajan projektiemme suunnitteluun ja suunnittelua tarvitsimmekin kipeästi! Ollaan menossa nimittäin päiväkotiin (tms.) kokeilemaan jotain tvt-sovellusta ja arvatkaa mitä meidän ryhmämme valitsi? ....
Ikäryhmälle 0-3v.
Kyllä. Tuo hieman haastetta!! Seuraavaksi mietimmekin, mitä niin pienten kanssa voi tehdä? Olimme ajatelleet piirtämistä ja saduttamista iPadeilla, mutta iPadin käytössä tarvitaan yksittäisiä sormia, ei koko kättä. Pienillä lapsilla on tapana tutkia erilaisia laitteita koko kädellä läiskien tai huiskien.
Päätimme kuitenkin ottaa tästä itsellemme haasteen ja tutkimusaiheen.
Siispä. Menemme kokeilemaan miten iPadin piirustus sovelluksen käyttö onnistuu 2-3-vuotiailta vai onnistuuko laisinkaan? Miten väritys-sovellus onnistuu? Millaisia kokemuksia lapsilla muuten on iPadiin? Onko laite ihan tuntematon vai ovatko he nähneet niitä kotonaan? Ei siis haittaa vaikka epäonnistuisimme, sillä päätarkoituksemme on tutkia ja saada vastaus miettimäämme kysymykseen - Onko tämä mahdollista?
Hui. Jännityksellä odotan tutkimuksemme suorittamista, josta kerron sitten vielä lisää ja paremmin. Meillä on vielä pieniä yksityiskohtia hiomatta, joita ehdimme tässä viikon miettiä, kunnes astelemme kentälle toteuttamaan tehtävän! Iik!

"Always remember that life without struggle is a life without success. Don't give up and learn not to quit."

- Johanna
<3