Emme ehkä äkkiseltään saattaisi tajuta kuinka paljon vapaa-ajallamme käytämmekään tieto ja viestintätegnologiaa ja erilaisia laitteita. Oikeastaan ne täyttävät meidän päivämme suurimmaksi osaksi. Sitten voikin miettiä että millaista oli silloin kun kameroita, kännyköitä, tietokoneita, televisioita, radioita ja ipadeja ei oltu keksittykään!
Itse en ole mikään tekniikan ihmelapsi, mutta perustoiminnat laitteista osaan ja erilaisia sovelluksia käytänkin päivittäin. Nyt täytyy jopa myöntää.... Eilen minun oli ihan pakko kokeilla facebookin kaltaista palvelua, josta kuulee nykyisin kaikkialla. Arvaatte jo varmaan? Kyllä. Twitteriä. Huoh, yksi tekniikkasovellus päivittäisiin toimintoihin lisää, koska voin sanoa - olen jo jäämässä koukkuun. Opettelin eilen sitä käyttämään ja löysin sitä kautta jo todella mielenkiintoisia nettisivuja ja uutisia. Pelkäänpä vain pahoin, että koukuttaakohan twitter pian yhtäpaljon kuin facebook? Eli kyllä, toinen päivittäinen sovellus on facebook. Miten sekin on levinnyt niin suureksi palveluksi, että yhteydenoton helpottamisen lisäksi sinne on liittynyt kaikki erilaiset yritykset, ohjelmat jne. Kilpailuihin ei voi osallistua jos ei ole facebookia ja lisätietoja ja uutisia tietyistä asioista saa vain facebook sivuilta? :o Netissä käyn päivittäin myös sähköpostissa ja lukemassa erilaisia lifestyle ja muotiblogeja. Itse en ole kuitenkaan sellaisen blogin kirjoittamiseen ryhtynyt, sillä minusta tuntuu että ensin tulisi alkuinnostus, mutta pian en jaksaisi käydä päivittämässä blogiini joka päivä asioita joita teen ja miltä näytän... Blogien lukeminen on paljon kivempaa ;) Myös pari ihanaa leivontasivustoa kiinnostavat (ne suloisen herkulliset kuvat, NAM!).
Ja sitten... hermoni menee välillä kun älypuhelimista on tullut ihmisille pakkomielle. Siitä ei voi olla erossa sekuntiakaan ja puhelimen on oltava viiden senttimetrin etäisyydellä (vähintään!) koko ajan. Kyllä ne viestit what'sapp:issakin säilyvät vaikka niitä ei heti kävisikään lukemassa. Itse pärjäsin omalla nokian tavallisella puhelimella hyvin... vai? Joululahjaksi sain sen (haluamani.....) samsung galaxy y älypuhelimen. Mikä opettelu sen käytössä olikaan! Onneksi näin nykyaikaisena nuorena erilaiset tekniikkamuutokset oppii hyvin ;D. Kirjoittaminen oli se vaikein, kun näppäinten sijaan olikin kosketusnäyttö. Puheluuun vastaaminen oli myös suuri ongelma. Puhelin soi eikä näppäilemällä pysty vastaamaan - pitää liu'uttaa. Älypuhelimet ovat kuitenkin hyödyllisiä, sillä netistä voi tarvittaessa käydä tarkistamassa vaikka kauppojen aukioloaikoja, koulun ruokalistaa jne. Yksi asia on kuitenkin johon en aio juuttua koukkuun - Angry Birds. Ei lisäkommentteja! :D
Mp3 kuunteleminenkin on vapaa-ajallani vielä läsnä. Jos menen kävelylenkille tai imuroin, tykkään kuunnella musiikkia ja mp3 on siihen kätevä väline! Digikameralla otan hyvin usein kuvia ja haaveilisin järkkäristä, mutta voi se hinta!
Tietenkin päivittäiseen teknologian käyttöön kuuluu myös radio. Aamulla herätessä radio päälle ja kouluun lähtiessä vasta pois.
Sitä pohdin aina välillä, että kun vertaa teknologian kehitystä jo omassa elämässä, kuinka paljon se on kehittynyt kun olen vanha? Mitä uusia sovelluksia ja välineitä voidaan vielä keksiä???! Kun olin pieni, kännykät vasta tulivat. Pikkuhiljaa digikamerat, muistitikut ym. Nyt ne ovat jo ihan arkipäivää. Kosketusnäytöllisistä vempaimista ei ollut aavistustakaan ja nyt niitäkin jo on. Osaatteko edes arvata millaisia vempaimia ja häkkäröitä on olemassa jo vaikka vuonna 2050?
Enköhän ole taas höpöttänyt tarpeeksi. Taidan mennä tutkimaan twitteriä... tai jos jättäisin välistä.:)
- Johanna
Kuva: weheartit
Hei tuo älypuhelin juttu tai ylipäätään puhelimen kanssa suhteessa eläminen on niin totta! Taidetaan syyllistyä siihen nykyisin kaikki, että puhelin pitää olla näköetäisyydellä jatkuvasti.
VastaaPoistaJoskus porukalla iltaa istuessa oikein ottaa päähän, kun tuntuu, että porukalla ei kestä ajatus siinä sosiaalisessa elämässä, joka on just nyt ja siinä face-to-face tapahtumassa, vaan puhelinta pitää räplää ja olla aina "online". Toisaalta syyllistyn siihen itsekin ihan samallalailla, mutta välillä se häiritsee ylitsepääsemättömän paljon. Osataanko me enää elää ilman sitä, että ollaan jatkuvasti toisten tavoitettavissa? :o
ps. tykkään siun sulosesta vaaleenpunasesta värimaailmasta <3
Hihi voi kiitos Leena ! :) Ajattelin nyt tehä tästäkin blogista sellasen oman näkösen, jotta tänne jaksaa kirjoitella ;--D
VastaaPoistaJa just vielä samaa mieltä tossa, että huomaa esim. baarissa tai kahviloissa kaveriporukoita jotka istuvat saman pöydän ääressä ja jokainen räpeltää omaa puhelintaan, eikä puhuta mitään :') vähän koomista, mut hei - se on nykyaikaaaaaa!:DD Kiitos siule hyvistä kommenteista!